Messarissa

Joka kerta sanon et nyt oli viimeinen kerta niin silti seuraavana vuonna sieltä itseni löydän. No onneks en ihan joka vuonna mut usein kuitenkin. Kauhea kaaos ja ryysis mut on se tunnelma kuitenkin erilainen ku muualla. Olin ilmoittanut koirat vaan leikki voittajaan eli Helsinki Winneriin koska miulla oli epäilys Voittaja näyttelyn tuomarista ettei ehkä arvostais Kuuraan väriä tai jotain muuta shaissea...
Mutta Helsinki Winnerin portugalilais tuomari oli ennenkin sinisen kelpien nähnyt ja tykännyt, ja Kuura kuritta kasvanut pikku päälikkö esitteli lihaksikasta kroppaansa yllättävän rauhallisesti ja tyylikkäästi, juosten lennokkaasti ja tarmokkaasti. Arvostelussa luki : Nice head and expression. Good pigmentation for the BLUE. Good neck and topline. Nice coat. Exellent bone. Good front. Good proportions of body. Well angulated. Nice mover. Ei siis mitään erikoista suitsutusta mutta kommentit väristä ja luustosta lämmittivät erityisesti mieltä. Ja tuloksena JUNERI1 HeJW PN2 SERTI. Olemme tyytyväisiä.
Fani oli sitä mieltä että näyttelyt ovat yesterday kamaa ja suorastaan haukottava juttu, laiskalla esityksellä kuitenkin AVOERI2 ja arvostelu: Nice head and expression. Feminine. Good neck and topline. Nice coat. Good front. Nice temperament. Good propotions of body. Well angulated. Nice mover. Kiva arvostelu kauniille ja tasapainoiselle koiralle. Totta on että Fani on erittäin kauniisti liikkuva ja narttumainen kelpie. Fani oli mukana kennel Bestsellerin kasvattaja ryhmässä ainoana tyttönä komeiden poikien kanssa, kelpiet voitettiin mutta isossa kehässä suoritettiin perinteinen läpijuoksu. Hieno ryhmä!
Kiitos seurasta , tuesta, avusta ja Propralista Anskulle, esittämisestä ja avusta Anniinalle, avustamisesta kehän reunassa Vernalle ja kaikille kauniille ja komeille kilpakumppaneille. Ja oli muuten erittäin mukavaa oli kun kehissä onnitteluja tuli ja meni puolin ja toisin, taisi paikalla olla reiluja kelpie harrastajia!?!

Kuvia 23.11.2010

Se pistää miettimään?!

Olen aika ahkera lukemaan kaikkea mahdollista mitä nyt kelpieistä yleensä kirjoitetaan, niin myös SBCAK ry: foorumi tulee tsekattua lähes päivittäin. Nyt onkin keskustelua käyty rotukirjojen avaamiseksi ns. workkereille eli rotuunoton kautta mikä tahansa kelpietä hieman muistuttava paimen olisikin sitten australiankelpie. Tuo oli nyt melko jyrkästi sanottu mutta tuohon suuntaan kuitenkin. Nykyisiltä kelpieiltä puuttuvat paimen ominaisuudet ja kanta on kuulemma liian pieni pysyäkseen terveenä. Monesta puheenvuorosta olen lukenut tai ymmärtänyt että ei ulkonäkö ole mitenkään tärkeä asia valitessa koiraa tai ainakin kelpietä. Mitä väliä sillä sitten on minkä paimenen sitä sitten ottaa?!?



Otin ensimmäisen kelpieni n.16 vuotta sitten silloin tärkeimmät asiat olivat koko, kaunis ulkonäkö, luonne ja PK-oikeudet. Ja kun otin kolmannen kelpieni n.puoli vuotta sitten ajatus oli edelleen sama. En ole aktiivi harrastaja monet uusista kasvattajista ei edes möisi minulle varmaan pentua koska minulla ei halua kilpailla, viedä koiria lampaille yms. yms. Minulle koirat ovat aina tulleet ensi sijaisesti ystäviksi perheenjäseniksi. Eikä tämä ajatus pois sulje harrastamista kaikkien koirieni kanssa olen harrastanut tottista, pk-jälkeä tai viestiä ja kolmen ekan kanssa agilityä ja raunioita. Muutamissa kisoissakin olen käynyt... Ja paimennusviettiäkin on nähty ja kaikilla kolmella kelpielle vielä erilaistakin, sitä puolta en ole nähnyt syytä vahvistaa sen enempää (vaikka Mocca lampailla kävikin kerran kylässä).



Näyttelyissäkin olen kelpojani käyttänyt, mutta sieltä tulleet meriitit tai arvostelut jätän omaan arvoonsa. Kauneus on katsojan silmässä. Eikä minun mielipiteeni ole ainoa oikea mutta silti toivon ettei kelpiet muutu pitkä ja hoikka raajaisiksi, takakorkeiksi, kippurahänniksi. Annetaan Kelpien näyttää Kelpieltä sellaiselta kuin 16 vuotta sitten kun tähän rotuun ihastuin!

Jopas jopas!

Jos on muutenkin laiska ja saamaton niin ei kai sitä blogiakaan jaksa päivitellä. Mitään erikoista ei meillä kylläkään ole tapahtunut, Kuura vaan kasvaa ja kaunistuu. Ikää on jo reilut 8 kk. Tottista ollaan treenailtu melko ahkerasti, liikkeet ja seuraaminen sujuvatkin jo melko mallikkaasti (ainakin hihnassa), mutta nouto ja paikallaan olo noh tuota ovat niinku vaiheessa. Noudossa Kuura ei ymmärrä että esine(kapula) pitäis viedä ohjaajalle (tai edes siihen suuntaan)... Ja paikkallaan olo häiriön alaisena on todella vaikeeta. Mutta harjoitukset jatkuu. Jälkeä on ajettu jonkin verran, Kuura on jäljellä innokas ja tuppaa sähläämään mutta kun itse muistaa olla jarrut päällä jäljestää Kuuralainen todella hyvin. Kuura on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan!! Ja paimennusviettiä tuntuu löytyvän kohteena ihmiset varsinkin Sara-tyttö jota siirretään ja ajatetaan liikkeelle tuon tuostakin. Kuura on kova tyttö leikkimään ja monenlaisia koirakavereita on nähtykin mutta rakkaista rakkain kaveri on Lena dobberi jonka kanssa meno onkin melko raisua. Kuura on ilmoitettu Helsinki Winner 2010 näyttelyyn saa sitten portugalilais tuomari ihmetellä outoa väriä?!?!

Fani suloinen rakastin täytti 3.11.2010 5-vuotta. Vanikka steriloitiin syyskuun lopussa leikkaus ja toipuminen sujuivat todella hyvin vaikka minä niitä etukäteen paljon jännitinkin kun on niitä huonoja kokemuksia ennestään. Anniina kävi tokossa Fanin kanssa mutta nyt on treenit syys/ talvi tauolla ja nyt pitäis saada tytöt johonkin kivaan porukkaan harjoittelemaan. Jälkeä on ajettu melkoisella tohinalla mutta keppien ilmaisu on jo todella hyvää!!! Esineruutu on aina ollut Fanin vahvaa aluetta ja niin se on vieläkin. Toivoin leikkauksesta apua Fanin herkkyyteen mutta vielä ei ainakaan toivottua tulosta ole näkynyt. Fani on toisaalta sitkeä taistelija ja toisaalta pehmo, ota siitä sitten selvää!?! Fanikin on ilmoitettu Helsinki Winneriin.

Kaikenlaista

Niin se vaan elämä jatkuu. Kovasti on Moccaa ikävä ja toisaalta taas on helpottunut olo, päivä kerrallaan elämistä oli jo jatkunut niin kauan. Ja vaikka tietääkin et ratkaisu oli oikea silti sitä päivittäin miettii ja kaipaa. Fanikin tuntuu kaipaavan Moccaa ja jotenkin ollut alakuloinen ja apaattinen. Mutta eteenpäin on mentävä.

Kun Kuura tuli meille mietittiin että kuka alkaa kouluttaa ja ketä, ajattelin et Anniina olis halunnut Kuuran mutta mutta... Mutta Kuuralainen on melkoinen epeli ei mikään aloittelijan koira ja Kuuran menoa seurannut Anniina halusikin alkaa kokeilla siipiään koirankouluttajana Fanin kanssa. Minulle asia sopi varsinkin kun tottis minulla ja Fanilla tökki pahasti. Toivottavasti Anniinan ja Fanin yhteistyö tuottaisi hedelmää. Jälkihommat on kuitenkin minun ja Fanin juttu edelleenkin, siinäkin oli taukoa valeraskauden takia. Syksyllä Fani olisi tarkoitus leikata etteivät nuo valeraskaudet ja juoksut niin pahasti enää neitin mielenterveyttä järkyttäisi.

Kuuran kanssa harjoitellaan tottelevaisuuden alkeita, seuraaminen sujuu jo melko mainiosti hän kun on niin ahne makupalojen perään. Muutenkin tuntuu intoa olevan tekemiseen. Noutaminen ei häntä kiinnosta yhtään mutta noutokapulaa kantelee ihan mielellään... Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Reipas pikku Kuura!

Fani on niin pehmeä että Kuura on ottanut vallan meillä tai ainakin siltä nyt tällä hetkellä tilanne näyttää. Varsinaisia taisteluja ei ole käyty mutta luut ja lelut Kuura käy heti ottamassa Fanilta pois eikä tämä yhtään vastustele.

Erkkarissakin käytiin pyörähtämässä. Fani oli erinomaisin arvosteluin Eri3 kun olis vielä seissyt niin ei tiedä miten korkealle olis noustu, Fanin iskän Nemon jälkeläisluokka oli todella upea Bis2 ja Tuula valitsi Fanin vielä edustamaan Bestseller kasvattaja ryhmäänkin joka oli Bis1 ja todella kaunis olikin ryhmä. Mocan lapset Dingo ja Eppu olivat Rop-vet ja Vsp-vet ja aivan upeassa kunnossa molemmat. Kuurakin osallistui ja sijoitus pikkupennuissa 4.Kp vain omat siskot päihittivät hänet kauneimpana Tamis joka oli Bis1-pentu. Ja Kuuran mamma Jilla oli Erkkarin kaunein kelpie ja Kuuran eno Rape toiseksi kaunein. Kuuran arvostelu oli myös upea "esitetään lihaksikkaassa kunnossa" ehkä väri oli se joka vaikutti ettei sijoitus ollut parempi... Tiedä häntä ;))

Speed race kisassakin käytiin Tapiksella, Fani voitti oman sarjansa ja Kuura oli omassaan toinen. Nopeat ja lihaksikkaat tytöt minulla :)

Ystävä on poissa.

Rakkaista rakkain mummo koira, miun uskollinen ystävä ja harrastus kaveri muutti koirientaivaaseen perjantaina 6.8.2010. Nyt ei enää ole kipuja, kuulo on ennallaan, silmät kirkkaat ja korvat pystyssä. Mocalla on nyt kaikki hyvin, meillä on vaan niin ikävä. Tavataan Sateenkaari sillalla.

Vihdoin viimein.

Blogi on jäänyt päivittämättä reissun, loman ja laiskuuden takia. No nyt asiaan oltiin perheen kanssa Eurooppaa kiertelemässä puoltoista viikkoa. Reissu oli oikein hieno ja haastava kaiken kaikkiaan. Loman aikana Kuura oli kasvanut kovasti pentu oli kadonnut ja tilalle oli tullut honkkeli varhaisteini. Kuura ei ollut juurikaan ikävöinyt olihan hänellä "pomo" mukana. Pomo eli Fani sen sijaan ikävöi kovasti niin kuin minäkin koiria. Mummo kävi välillä kotona tuttuja hajuja haistelemassa niin ei päässy ikävä yltymään samalla tavalla kuin talvella jolloin Mummo päätti lähteä hoitopaikasta karkuteille.

Matkan jälkeen meillä on lomailu jatkunu joten koirien kanssa on saanut viettää aikaa. Hieman on tottisteltu ja Fanin kanssa ajettiin yks jälki (mikä meni kyllä ihan päin peetä). Juhannuksena mökkeiltiin ja Kuurakin opetteli uimaan. Kuuralainen syö edelleen kaiken ja sillä seurauksella hän kakki moneen otteeseen pieniä kiviä kun oli niitä myös mökillä syönyt.

Aamulla 3.6.2010

Matkakuumetta!

Minulla on matkakuume jo korkealla, ensi viikolla lähdemme perheen kanssa automatkalle Keski-Eurooppaan. Koiruudet eivät tälle reissulle pääse mukaan. Mocca muori menee mummolaan Savitaipaleelle ja Fani & Kuura Ansku tätsälle Mäntsälään. Kyllä minulle tulee heitä ikävä sen tiedän jo nyt. Voi Ansku ja Tomppa parkaa eivät kyllä vielä tiedä mihin ovat lupautuneet, Kuura on melkoinen pakkaus. Pitää vain toivoa ettei pahempaa remonttia aiheudu tuosta vierailusta!!! Hyvässä hoidossa ovat kuitenkin karvaiset tytöt sen uskon.

Kuuralaisella on ruvennut jo hampaat vaihtumaan sen minkä nyt sain katsottua, pentulainen kun ei oikein tykkää et häntä tutkitaan ;). Typykkä on muutenkin aika veikeä vaikka täytyy sanoa et jotain älyä päähän on jo tullut ehkei paljoa mut vähän... Kuura on niin hauskan näköinen kun häntä komentaa jostain pahanteosta istuu vaan paikoillaan pää kallellaan suuret korvat pystyssä ja harmaat silmät ymmyrkäisenä "en teht mittään". Fania se jaksaa kiusata ja jos tämä ei käy leikkimään räksyttää ja näykkii. Kyllä ne paljon keskenään leikkivätkin. Ja kun toista kouluttaa niin toinen katsoo innokkaana et milloin on miun vuoro. Äitin murut.

Erkkariin ilmot pitäis laittaa vielä ennen lomalle lähtöä ja jos pari jälkeä ehtis ajaa...

Jollain jäljellä!

Maanantaina käytiin speedracessa, Mummo jätettiin kotiin ja nuoriso ketju Fani & Kuura osallistui. Fani juoksi miusta tosi hyvin ja kovaa mut aika ja sijoitus näyttivät muuta mut minkäs teet, kivaa kuitenkin oli. Kuura juoksi minkä pikkujaloistaan pääsi, tosin kerran vilkaisi yleisöön päin jossa kannustamassa olivat myös Tamis ja Elvi siskot, Alvin veli ja Jilla äiti, jatkoi kuitenkin miun luokse. Ihana possu sai palkinnon nuorimpana osallistujana. Paikalla oli tosi paljon kelpieitä Fani, Kuura, Jilla, Tamis, Alvin, Elvi, Woitto, Warma, Arwo, Nemo, Waara, Piuha, Kitka, Retta ja Woowha toivottavasti kaikkein nimet tuli mainittua. Fani otti tapansa mukaan tilanteen lunkisti mut Kuura oli aivan liekeissä hyppi, pomppi, veti ja kiskoi joka suuntaan ja varsinkin omia sisaruksia piti höykkyyttää koko ajan. Mahdoton typykkä ;). Kyllä illalla sitten uni maittoi!
Tiistaina Kuura sai jäädä kotiin kun lähdettiin jälkimetälle Fanin kanssa. Mukana oli tuttu porukka Tine ja Lena, Johanna ja Vivian sekä Asko ja Uuno. Fanin jälki mukavan haastava, neitillä oli aluksi vauhtia melkoisesti liikaa ja kolme ekaa keppiä ylitettiin juoksujalkaa vaikka mie kuinka roikuin "jälkisiiman" päässä. Ekassa kulmassa tuli vielä ihmisiäkin haasteeksi, heitä Vanikka hieman haukkui (syystäkin), jäljesti kuitenkin loppuun saakka. Esine ruudusta nousi kolme esinettä melko helposti tosin työskentely saisi olla hieman tehokkaampaa.

Kaikkea on nähty!

Kuuralaisen elämä on melko mallillaan, aurinko paistelee, ilma on lämmin, piha aidattu ja sisään ja ulos voi kulkea miten haluaa. Siinä se sisäsiisteys sitten on saavutettu. Pihalla on mukava muutenkin puuhailla, leikkiä Vanikan kanssa tai katsella pupua tai sitten tehdä sellaisia asioita mistä ei oikein tykätä eli syödä kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Erilaisia paikkoja on kierrelty tänään viimeeksi käytiin Eläinsuojeluyhdistyksen tapahtumassa katselemassa muita koiruuksia ja reippaastihan se Kuura tuttavuuksia hieroi. Pari päivää sitten Tamara sisko perheineen kävi meillä kylässä ja voi että miten kivaa oli siskoksilla painiessa... Tosin kun Tamis kanin huomasi sen mielenkiinto kääntyi luppakorvaan. Hieman tottisteluakin on harrastettu ihan leikkimielellä ; )

Fanin kanssa treenit ovat menneet hieman parempaan suuntaan tai ainakin seuraaminen on vähän reippaampaa. Nyt pitäis olla aikaa jäljestykseen. Jos sitä vaikka kisoihin.... sit joskus. Mut Kuuralle ei vois lempeämpää ystävää löytää kuin Fani on.

Muorikin puksuttaa eteenpäin omaan tahtiinsa. Toisena hetkenä hypätään parimetrinen loikka ja toisena hyvä et eteenpäin pääsee. Nyt on mummelin elämää sen verran vaikeutettu et piha on aidattu eikä taloa pääsee kiertämään... Eksymistä ja loukkaantumista on ollut ilmassa.

Huomenna speedraceen kera Fanin ja Kuuran!

Lämpimiä päiviä

Blogin päivitys on vähän jäänyt kun kirjurilla on ollut mieli maassa. Mutta onneksi on nuo koirat niiden kanssa lenkkeily ja puuhailu saa ajatukset positiivisempaan suuntaan. Kuura kasvaa ja kehittyy ja on aivan mahtava tyyppi ja hauska on katsella hänen ja Fanin leikkiä ja painia. Kuuran elämä on yhtä Ekaa eka rokotus, eka uinti jne... ja Kuurahan katselee maailmaa silmät ihmetyksestä ymmyrkäisenä. Ja korvat ovat napakasti pystyssä!

Leikkiä!

Mitähän sitä keksis... diipadaapa!

Leiki miun kanssa jooko?

Jippii, alkoihan se leikki!

Kumpikohan voittaa?

Jäljellä

Vappua vieteltiin Savitaipaleella isoherran ja isoäitin luona. Kuuralainen sai taas uutta ihmeteltävää kun oli uusi paikka ja uusia ihmisiä varsinkin eräs kirkuva nuoriherra, mutta pikku kelpie ei vähästä hätkähdä, katselee vaan harmailla nappi silmillään uteliaan kaikkea.

Vanikalle kävin tallomassa jäljen metsään. Neiti ajoi jäljen oikein mainiosti eikä vauhtiakaan ollut liikaa, hänellä kun on vain miehet mielessä... Kaikki kuusi keppiäkin nousi helposti vaikka yllätys yllätys itse yritinkin sössiä koko homman. Lopuksi vielä esineruutu jossa oli kaksi esinettä ja sekin sujui kuin vettä vaan, kyllä olin ylpeä!

Kuurallekin oli tarkoitus tehdä pikkujälki mut eipä ollu pantaa mukana niin sitten vaan leikittiin. Autossa matkustaminen sujuu jo Kuuralta oikein mainiosti mitä joskus mummo kävelee yli mutta käveleehän kotonakin niin ei se haittaa. Siisteyskasvatuskin alkaa olla jo hyvällä mallilla joskus harvoin pissat tulee sisälle ja kakkoja ei juuri koskaan. Pihalla sen sijaan on paljon pökäleitä kun Mummo kakkii mihin sattuu joskus myös sisälle.

Vappua!

Kuura on nyt vieraillu myös Tapiksessa. Käytiin Vanikan kanssa tottistelemassa keskiviikkona ja tottakai Kuuralainen lähti mukaan.

Vanikan ja miun yhteistyö seuraamisessa on edelleen karmeaa nähtävää, kaveri seuraa miuta kuin olis teuraaksi menossa... Vaikka kuinka tsemppais!!! Joskus se näyttää edes vähän iloisemmalta siks mie jaksan yrittää. Ku tietäis mikä siinä mättää. Nouto alkaa jo sujua, siinä taas intoa pitää hillitä. Hypyistä typykkä selviytyy kohtalaisesti siinäkin liika innostuminen on välillä haitaksi.

Kuuralaisen kanssa otettiin luoksetuloa, maahanmenoa ja istumista, innokkaastihan se Possu tekee nakin kiilto silmissä! On se vaan reipas tyttö! Yötkin vietetään Mocan ja Fanin kanssa keittiössä ja eteisessä, ekana iltana hieman itketti kun iskän käsi ei ollutkaan rapsuttamassa...

Korvat alas.

En tiedä mistä johtuu mutta Kuuran korvat ovat löpsähtäneet takaisin alas (toinen oli jo ihan pystyssä). Mutta ei se menoa haittaa Kuuralainen on aivan oma energinen itsensä ja kokeilee jatkuvasti rajojaan.

Rohkea ja reipas pentu se on, käytiin hevostallillakin... Kyllähän se ihmetteli ja katseli kaikkea tarkkaan mutta ei vaikuttanut yhtään pelokkaalta. Tara-koirallekin räksytti ja Ramses-ponin turpaa haisteli. Itsekin pääsin pitkästä aikaa polleja rapsuttelemaan selkäänkin olis tehny mieli mut ehkä ensi kerralla. Kaikista parasta oli rupatella Annen kanssa!

Järkyttävintä Kuuralle (ja myös Fanille) oli se kun makuuhuoneen ovi sulkeutui heiltä, makuupaikkana heillä keittiö ja eteinen... Voi sitä itkun määrää. Mutta pakko on meidänkin saada nukuttua ja Kuuralaista leikittää yöaikaan joten sänky kutsuu sitten kun yöt nukutaan eikä leikitä!

Eläintarha

Kylläpä on riittänyt vilinää ja vilskettä sen jälkeen kun Kuura tuli taloon. Eipä sitä aiemmin edes ole ajatellut miten rauhallinen Vanikka on ja miten paljon Muori nukkuu. Mutta ihanaahan se on seurata pennun touhuja ja tutustumista maailman ihmeisiin! Ruusu-kanin kanssakin on ensitapaamiset suoritettu. Ekalla kerralla pelotti aivan valtavasti tuo kääpiöluppakorvainenmonsteri mutta toisella kerralla neitonen oli jo hieman rohkeampi, meni viereen räksyttämään ja yritti näykkäistä... Mut mites kävikään MisterPupu antoikin takaisin ja taas oli lapsi palautettu ruotuunsa. On se tuo Ruusu kyllä aika kova jätkä!
Kuura vaikuttaa melko kovaluonteiselta kaverilta on pitänyt jo muutaman kerran hieman otella siitä kuka täällä oikein asioista päättää. Hyvähän se vaan on, luonnetta pitää olla. Hihna lenkkejä on tehty ja käveleminen sujuu melko mallikkaasti ja omalla pihalla on kivaa juosta Vanikan kanssa joka on varmastii maailman lempein koirakaveri <3 . Kuura tapasi myös dobermanni Lenan jonka iso koko hieman aluksi pelotti mutta kohta tätäkin ilmestystä piti alkaa haukkumalla komentaa.
Vanikka aloitti juoksut mutta eiköhän me siitä huolimatta viikonloppuna jälkimettään painuta.

Touhukas päivä

Kuura vietti puuhakkaan päivän... Aamulla ihan normileikit Vanikan kanssa omalla pihalla ja sen jälkeen autolla kasvattajan luokse leikkimään sisarusten kanssa. Voi sitä vauhtia ja vipellystä. Sitten autolla Savitaipaleelle, tällä kertaa boxissa ettei Mummeli tallo päälle kun se aina autossa lenkkeilee. Hyvin alkaa jo autoilu sujua, itku vähenee ja jos Kuuraa alkaa itkettää niin Vanikka alkaa myös ulista(laulaa) huvittavan kuuloista.

Savitaipaleella oli tietysti mummo kaikkien koirien paras ystävä. Vierailu meni hienosti paitsi mummon mattoja piti tietysti maistella. Mummon piha on niin ihana paikka ja Vanikan kanssa oli siihen kiva tutustua. Käytiin vielä isoäitin ja isoherran pihassa mutta ne eivät olleet kotona joten leikittiin siellä vähän aikaa ja sit kotiin nukkumaan.

Hän saapui

Kuura on saapunut. Hyvin ottivat Mocca ja Fani vastaan pikku Kuuran, Kuurista itseään hieman pelotti mutta uteliaisuus ja puruluu voittivat ja kohta syötiin vierekkäin luita. Ulkona piti käydä riekkumassa, voi sitä vauhdin määrää. Ja muutes ekat kakitkin tuli pihalle...

Hetki vielä!

Torstaina koittaa H-hetki ja Kuura saapuu iloksemme. Hiukan jo jännittää vaikka eihän tämä meille mitään uutta ole. Kuura on miulle ja Arskalle jo viides koiran pentu. Mutta silti... kaikki ovat olleet erilaisia pentuina ja toki aikusenakin. Mitenhän Mummo ja Vanikka uuden tulokkaan ottavat vastaan, mummeli on kyllä tätä nykyä melko seniili mut Vanikalle asia voipi olla vaikeampi ku se on ollu meidän "vauva". No, torstainahan se nähdään.

Odotusta

Eilen käytiin taas katsomassa Kuuraa, aivan ihana riiviö, joka oli kovasti kasvanut. On kuulemma kova tyttö syömään ja pitämään ääntä :D Ei malttais enää odottaa milloin saadaan hänet kotiin. Vielä olis reilu viikko odotuksen aikaa.
Pääsiäisohjelma oli melko perinteinen töitä ja pääsiäisnäyttelyä mutta tulipa pitkänäperjantaina siivottua vinttikin.
Vanikan tassukin on kunnossa ja Mummo painaa edelleenkin eteenpäin kohta saavat tytöt lisää sisältöä elämäänsä kun Kuura saapuu. Sulaispa lumet nopeasti niin pääsis jälkiä tallomaan.

Kevättä rinnassa!

Mummolla oli tänään kevättä rinnassa ja liikuskeli mielellään omalla pihalla, ehkäpä aurinko lämmitti vanhoja luita. Oli tosi huvittavan näköinen kun kurkisteli orapihlaja-aidan välistä ja näytti miettivän että "aidan takana asfaltti on sileämpää".

Fanilla on anturassa pieni vaurio, ei vaikuta pahalta mut otetaan nyt rauhallisesti. Lenkit on melko lyhyitä joten siat on saaneet kyytiä sisällä. Maltahan Vanikka kohta saat leikkikaverin.

Nyt!