tiistai 23. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Se pistää miettimään?!
Olen aika ahkera lukemaan kaikkea mahdollista mitä nyt kelpieistä yleensä kirjoitetaan, niin myös SBCAK ry: foorumi tulee tsekattua lähes päivittäin. Nyt onkin keskustelua käyty rotukirjojen avaamiseksi ns. workkereille eli rotuunoton kautta mikä tahansa kelpietä hieman muistuttava paimen olisikin sitten australiankelpie. Tuo oli nyt melko jyrkästi sanottu mutta tuohon suuntaan kuitenkin. Nykyisiltä kelpieiltä puuttuvat paimen ominaisuudet ja kanta on kuulemma liian pieni pysyäkseen terveenä. Monesta puheenvuorosta olen lukenut tai ymmärtänyt että ei ulkonäkö ole mitenkään tärkeä asia valitessa koiraa tai ainakin kelpietä. Mitä väliä sillä sitten on minkä paimenen sitä sitten ottaa?!?
Otin ensimmäisen kelpieni n.16 vuotta sitten silloin tärkeimmät asiat olivat koko, kaunis ulkonäkö, luonne ja PK-oikeudet. Ja kun otin kolmannen kelpieni n.puoli vuotta sitten ajatus oli edelleen sama. En ole aktiivi harrastaja monet uusista kasvattajista ei edes möisi minulle varmaan pentua koska minulla ei halua kilpailla, viedä koiria lampaille yms. yms. Minulle koirat ovat aina tulleet ensi sijaisesti ystäviksi perheenjäseniksi. Eikä tämä ajatus pois sulje harrastamista kaikkien koirieni kanssa olen harrastanut tottista, pk-jälkeä tai viestiä ja kolmen ekan kanssa agilityä ja raunioita. Muutamissa kisoissakin olen käynyt... Ja paimennusviettiäkin on nähty ja kaikilla kolmella kelpielle vielä erilaistakin, sitä puolta en ole nähnyt syytä vahvistaa sen enempää (vaikka Mocca lampailla kävikin kerran kylässä).
Näyttelyissäkin olen kelpojani käyttänyt, mutta sieltä tulleet meriitit tai arvostelut jätän omaan arvoonsa. Kauneus on katsojan silmässä. Eikä minun mielipiteeni ole ainoa oikea mutta silti toivon ettei kelpiet muutu pitkä ja hoikka raajaisiksi, takakorkeiksi, kippurahänniksi. Annetaan Kelpien näyttää Kelpieltä sellaiselta kuin 16 vuotta sitten kun tähän rotuun ihastuin!
Otin ensimmäisen kelpieni n.16 vuotta sitten silloin tärkeimmät asiat olivat koko, kaunis ulkonäkö, luonne ja PK-oikeudet. Ja kun otin kolmannen kelpieni n.puoli vuotta sitten ajatus oli edelleen sama. En ole aktiivi harrastaja monet uusista kasvattajista ei edes möisi minulle varmaan pentua koska minulla ei halua kilpailla, viedä koiria lampaille yms. yms. Minulle koirat ovat aina tulleet ensi sijaisesti ystäviksi perheenjäseniksi. Eikä tämä ajatus pois sulje harrastamista kaikkien koirieni kanssa olen harrastanut tottista, pk-jälkeä tai viestiä ja kolmen ekan kanssa agilityä ja raunioita. Muutamissa kisoissakin olen käynyt... Ja paimennusviettiäkin on nähty ja kaikilla kolmella kelpielle vielä erilaistakin, sitä puolta en ole nähnyt syytä vahvistaa sen enempää (vaikka Mocca lampailla kävikin kerran kylässä).
Näyttelyissäkin olen kelpojani käyttänyt, mutta sieltä tulleet meriitit tai arvostelut jätän omaan arvoonsa. Kauneus on katsojan silmässä. Eikä minun mielipiteeni ole ainoa oikea mutta silti toivon ettei kelpiet muutu pitkä ja hoikka raajaisiksi, takakorkeiksi, kippurahänniksi. Annetaan Kelpien näyttää Kelpieltä sellaiselta kuin 16 vuotta sitten kun tähän rotuun ihastuin!
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Jopas jopas!
Jos on muutenkin laiska ja saamaton niin ei kai sitä blogiakaan jaksa päivitellä. Mitään erikoista ei meillä kylläkään ole tapahtunut, Kuura vaan kasvaa ja kaunistuu. Ikää on jo reilut 8 kk. Tottista ollaan treenailtu melko ahkerasti, liikkeet ja seuraaminen sujuvatkin jo melko mallikkaasti (ainakin hihnassa), mutta nouto ja paikallaan olo noh tuota ovat niinku vaiheessa. Noudossa Kuura ei ymmärrä että esine(kapula) pitäis viedä ohjaajalle (tai edes siihen suuntaan)... Ja paikkallaan olo häiriön alaisena on todella vaikeeta. Mutta harjoitukset jatkuu. Jälkeä on ajettu jonkin verran, Kuura on jäljellä innokas ja tuppaa sähläämään mutta kun itse muistaa olla jarrut päällä jäljestää Kuuralainen todella hyvin. Kuura on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan!! Ja paimennusviettiä tuntuu löytyvän kohteena ihmiset varsinkin Sara-tyttö jota siirretään ja ajatetaan liikkeelle tuon tuostakin. Kuura on kova tyttö leikkimään ja monenlaisia koirakavereita on nähtykin mutta rakkaista rakkain kaveri on Lena dobberi jonka kanssa meno onkin melko raisua. Kuura on ilmoitettu Helsinki Winner 2010 näyttelyyn saa sitten portugalilais tuomari ihmetellä outoa väriä?!?!
Fani suloinen rakastin täytti 3.11.2010 5-vuotta. Vanikka steriloitiin syyskuun lopussa leikkaus ja toipuminen sujuivat todella hyvin vaikka minä niitä etukäteen paljon jännitinkin kun on niitä huonoja kokemuksia ennestään. Anniina kävi tokossa Fanin kanssa mutta nyt on treenit syys/ talvi tauolla ja nyt pitäis saada tytöt johonkin kivaan porukkaan harjoittelemaan. Jälkeä on ajettu melkoisella tohinalla mutta keppien ilmaisu on jo todella hyvää!!! Esineruutu on aina ollut Fanin vahvaa aluetta ja niin se on vieläkin. Toivoin leikkauksesta apua Fanin herkkyyteen mutta vielä ei ainakaan toivottua tulosta ole näkynyt. Fani on toisaalta sitkeä taistelija ja toisaalta pehmo, ota siitä sitten selvää!?! Fanikin on ilmoitettu Helsinki Winneriin.
Fani suloinen rakastin täytti 3.11.2010 5-vuotta. Vanikka steriloitiin syyskuun lopussa leikkaus ja toipuminen sujuivat todella hyvin vaikka minä niitä etukäteen paljon jännitinkin kun on niitä huonoja kokemuksia ennestään. Anniina kävi tokossa Fanin kanssa mutta nyt on treenit syys/ talvi tauolla ja nyt pitäis saada tytöt johonkin kivaan porukkaan harjoittelemaan. Jälkeä on ajettu melkoisella tohinalla mutta keppien ilmaisu on jo todella hyvää!!! Esineruutu on aina ollut Fanin vahvaa aluetta ja niin se on vieläkin. Toivoin leikkauksesta apua Fanin herkkyyteen mutta vielä ei ainakaan toivottua tulosta ole näkynyt. Fani on toisaalta sitkeä taistelija ja toisaalta pehmo, ota siitä sitten selvää!?! Fanikin on ilmoitettu Helsinki Winneriin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)