Vappua!

Kuura on nyt vieraillu myös Tapiksessa. Käytiin Vanikan kanssa tottistelemassa keskiviikkona ja tottakai Kuuralainen lähti mukaan.

Vanikan ja miun yhteistyö seuraamisessa on edelleen karmeaa nähtävää, kaveri seuraa miuta kuin olis teuraaksi menossa... Vaikka kuinka tsemppais!!! Joskus se näyttää edes vähän iloisemmalta siks mie jaksan yrittää. Ku tietäis mikä siinä mättää. Nouto alkaa jo sujua, siinä taas intoa pitää hillitä. Hypyistä typykkä selviytyy kohtalaisesti siinäkin liika innostuminen on välillä haitaksi.

Kuuralaisen kanssa otettiin luoksetuloa, maahanmenoa ja istumista, innokkaastihan se Possu tekee nakin kiilto silmissä! On se vaan reipas tyttö! Yötkin vietetään Mocan ja Fanin kanssa keittiössä ja eteisessä, ekana iltana hieman itketti kun iskän käsi ei ollutkaan rapsuttamassa...

Korvat alas.

En tiedä mistä johtuu mutta Kuuran korvat ovat löpsähtäneet takaisin alas (toinen oli jo ihan pystyssä). Mutta ei se menoa haittaa Kuuralainen on aivan oma energinen itsensä ja kokeilee jatkuvasti rajojaan.

Rohkea ja reipas pentu se on, käytiin hevostallillakin... Kyllähän se ihmetteli ja katseli kaikkea tarkkaan mutta ei vaikuttanut yhtään pelokkaalta. Tara-koirallekin räksytti ja Ramses-ponin turpaa haisteli. Itsekin pääsin pitkästä aikaa polleja rapsuttelemaan selkäänkin olis tehny mieli mut ehkä ensi kerralla. Kaikista parasta oli rupatella Annen kanssa!

Järkyttävintä Kuuralle (ja myös Fanille) oli se kun makuuhuoneen ovi sulkeutui heiltä, makuupaikkana heillä keittiö ja eteinen... Voi sitä itkun määrää. Mutta pakko on meidänkin saada nukuttua ja Kuuralaista leikittää yöaikaan joten sänky kutsuu sitten kun yöt nukutaan eikä leikitä!

Eläintarha

Kylläpä on riittänyt vilinää ja vilskettä sen jälkeen kun Kuura tuli taloon. Eipä sitä aiemmin edes ole ajatellut miten rauhallinen Vanikka on ja miten paljon Muori nukkuu. Mutta ihanaahan se on seurata pennun touhuja ja tutustumista maailman ihmeisiin! Ruusu-kanin kanssakin on ensitapaamiset suoritettu. Ekalla kerralla pelotti aivan valtavasti tuo kääpiöluppakorvainenmonsteri mutta toisella kerralla neitonen oli jo hieman rohkeampi, meni viereen räksyttämään ja yritti näykkäistä... Mut mites kävikään MisterPupu antoikin takaisin ja taas oli lapsi palautettu ruotuunsa. On se tuo Ruusu kyllä aika kova jätkä!
Kuura vaikuttaa melko kovaluonteiselta kaverilta on pitänyt jo muutaman kerran hieman otella siitä kuka täällä oikein asioista päättää. Hyvähän se vaan on, luonnetta pitää olla. Hihna lenkkejä on tehty ja käveleminen sujuu melko mallikkaasti ja omalla pihalla on kivaa juosta Vanikan kanssa joka on varmastii maailman lempein koirakaveri <3 . Kuura tapasi myös dobermanni Lenan jonka iso koko hieman aluksi pelotti mutta kohta tätäkin ilmestystä piti alkaa haukkumalla komentaa.
Vanikka aloitti juoksut mutta eiköhän me siitä huolimatta viikonloppuna jälkimettään painuta.

Touhukas päivä

Kuura vietti puuhakkaan päivän... Aamulla ihan normileikit Vanikan kanssa omalla pihalla ja sen jälkeen autolla kasvattajan luokse leikkimään sisarusten kanssa. Voi sitä vauhtia ja vipellystä. Sitten autolla Savitaipaleelle, tällä kertaa boxissa ettei Mummeli tallo päälle kun se aina autossa lenkkeilee. Hyvin alkaa jo autoilu sujua, itku vähenee ja jos Kuuraa alkaa itkettää niin Vanikka alkaa myös ulista(laulaa) huvittavan kuuloista.

Savitaipaleella oli tietysti mummo kaikkien koirien paras ystävä. Vierailu meni hienosti paitsi mummon mattoja piti tietysti maistella. Mummon piha on niin ihana paikka ja Vanikan kanssa oli siihen kiva tutustua. Käytiin vielä isoäitin ja isoherran pihassa mutta ne eivät olleet kotona joten leikittiin siellä vähän aikaa ja sit kotiin nukkumaan.

Hän saapui

Kuura on saapunut. Hyvin ottivat Mocca ja Fani vastaan pikku Kuuran, Kuurista itseään hieman pelotti mutta uteliaisuus ja puruluu voittivat ja kohta syötiin vierekkäin luita. Ulkona piti käydä riekkumassa, voi sitä vauhdin määrää. Ja muutes ekat kakitkin tuli pihalle...

Hetki vielä!

Torstaina koittaa H-hetki ja Kuura saapuu iloksemme. Hiukan jo jännittää vaikka eihän tämä meille mitään uutta ole. Kuura on miulle ja Arskalle jo viides koiran pentu. Mutta silti... kaikki ovat olleet erilaisia pentuina ja toki aikusenakin. Mitenhän Mummo ja Vanikka uuden tulokkaan ottavat vastaan, mummeli on kyllä tätä nykyä melko seniili mut Vanikalle asia voipi olla vaikeampi ku se on ollu meidän "vauva". No, torstainahan se nähdään.

Odotusta

Eilen käytiin taas katsomassa Kuuraa, aivan ihana riiviö, joka oli kovasti kasvanut. On kuulemma kova tyttö syömään ja pitämään ääntä :D Ei malttais enää odottaa milloin saadaan hänet kotiin. Vielä olis reilu viikko odotuksen aikaa.
Pääsiäisohjelma oli melko perinteinen töitä ja pääsiäisnäyttelyä mutta tulipa pitkänäperjantaina siivottua vinttikin.
Vanikan tassukin on kunnossa ja Mummo painaa edelleenkin eteenpäin kohta saavat tytöt lisää sisältöä elämäänsä kun Kuura saapuu. Sulaispa lumet nopeasti niin pääsis jälkiä tallomaan.